Viikonlopun heppailut sekä niitä kynsiä.

Heippa taas kaikille ja pahoitteluni jonkinsortin postaustauosta, yritän ryhdistäytyä. Viikonloppuna oli minun "vuoroni" liikuttaa Stikke, ihan syystä että, äitini tuli käymään ja hän halusi toki katsomaan ja kokeilemaan "minun" hevostani. Eikun tuumasta toimeen siis! Lauantaina menimme tallille tapani mukaan aikataulusta myöhässä, mutta pääsimme kuitenkin liikkeelle valoisaan aikaan. Liikuttajia oli taas koko joukko, sillä Nemollekin saatiin liikuttajatyttöset mukaan, jee.

Minä en ole paljoa Sonjalla mennyt, senverran, että yksin ollessani ja ehkä Nemon seurassa uskallan ottaa laukkaa (Sonjalla on tapana "vähän" innostua toisen hevosen mukanaolosta). Tänään kuitenkin, käsky oli käynyt, että Sonjallakin pitäisi mennä kaikki askellajit läpi. Ööh, joo, tota.. Pelastuksekseni koitui äitini, joka suurista puheistaan huolimatta, ei sitten kuitenkaan uskaltanut laukata Stikellä. Tokihan Stikke olisi odottanut, jos me oltaisiin Sonjan kanssa menty, mutta niin.. En kuitenkaan viitsinyt kiusata äitiäni, ei ole kivaa, jos pakotetaan tekemään asioita, joita ei halua.

Lenkki meni kokonaisuudessaan hyvin, Sonjalla oli tietty virtaa kuin pienessä kylässä ja ravailinkin sen kanssa Stikkeä kiinni aina kun mahdollista. Pahin, mitä matkalla sattui, oli auton vastaantulo, mutta sekin ohitettiin kuin vanhat tekijät. Mitä tuolle tammalle on tapahtunut?? Ennen se sai pömelit siitä, kun näki auton kaukana, nyt auto sai mennä metrin päästä ohi ja Sonja vaan katsoo, että oke, tollanen ja jatkaa matkaansa. Huhhuh. Laukkasuorakaan ei aiheuttanut mitään sydämentykytyksiä, vaikka minun teki mieleni yllättää kaikki ja antaa laukkapohkeet Sonjalle. Sanni 5v, mutku mä haluuuuuuuuuuun. Noh, sain kuitenkin hillittyä itseni. Äidin mukaan Stikke meni hyvin koko lenkin ja hyvältä meno näyttikin .

Äitini Stiken selässä, Sonjaa selvästi hävettää jokin :D

Sunnuntaina olikin vuorossa poniajelua ja minä pitkästä aikaa Stiken kyytiin. Kuuleman mukaan, Stikke oli jossain vaiheessa pelästynyt lemmikkiponinsa kärryjä, ja niin kävi nytkin... Kun piti lähteä eteenpäin, Nemo päätti, että taaksepäin on paljon kivampaa, ja peruutti suoraan Veetin lelutraktoria päin ja raahasi sitä sitten pienen matkaa pitkin pihaa kärryjen perän edellä. Stikkehän tästä "riemastui" ja peruutti päin ruusupuskaa. Jes. Mikä loistava alku lenkille... Taas vaihteeksi. Stikke ei meinannut enää mennä millään Nemon kärryjen ohi, mutta päättäväisellä asenteella ("Nyt menet siitä, ne on vaan kärryt, voi herranen aika sentään!") Stikke rohkeni kuin rohkenikin ohi. Hieno poika!

Lenkillä olin ihan varma, että kohta minua viedään, senverta reippahasti Stikke lenkin aloitti. Pääsimme reipasta tahtia varmaan noin 100m matkan, kun Stikke totesi, että "en mä jaksa höyrytä, mennään vaan rauhaksiin." Sehän sopi kuskille, ja jatkoimme siis rauhallista sunnuntaikävelyämme. Hiittilenkillä pikkuveljeni huuteli ponin kärryiltä, että kyllä Nemo ravaa senverta kovaa, että taitaa Stikke jäädä toiseksi. Sanni 5v nosti päätään ja kysäisin Nemon ohjaksissa olevalta äidiltäni, että voinko ravata edeltä. Luvan saatuani, pyysin Stikeltä ravia, ja Stikkehän lähti. Vermon suora on vissiin kiva paikka, kun Stikke aina ensimmäisellä ravipätkällä luulee olevansa siellä. Jarrut löytyivät taaskin ja vauhdin hidastuttua käynniksi ja poniinin ravattua meidät kiinni, kysäisin veljeltä, että vieläkö veikkaa Nemon saavan Stiken kiinni. Ei kuulemma enää uskonut moiseen mahdollisuuteen, jännä juttu. Loppulenkki meni myöskin rauhaisissa tunnelmissa, otettiin jopa ravia kotiinpäin, kun poniporukat olivat sitä mieltä, että he haluaisivat ravata. Kauhunsekaisin tuntein pyysin lehmäratsultani ravia, ja sainkin erittäin nättiä ja hallittua ravia. Olin kyllä hieman hämmästynyt, tällä lenkillä oli jo koettu Vermon suoran ravi, supernätti laukannosto ja sitä seuraava kolmitahtinen, säädeltävissä oleva laukka (maastossa, laukkapätkällä, paskajäykällä kuskilla, mitäh?!) ja nyt Stikke yllätti näin. Ei siinä, hyvä vaan!

Ponijengi, kuvaajatelineen korvat tosin ovat vähän edessä...

Tallilla purimme kavioeläimemme varusteista ja laitoimme heinät valmiiksi karsinoihin, sekä pussitimme aika läjän heinää valmiiksi (pikkuveljeltä alkoi jo usko loppua, kun minä aina vaan toin uuden pussin, johon käskin laittaa joko 4kg tai kilon heinää). Terhi kävi huutelemassa meidät fämili dinnerille, joten sinne. Ruuaksi oli superhyvää uunikuhaa, uunimakkaraa juustolla, salaattia, sekä pottumuusia, nam. Tämän jälkeen lähdimmekin kotia kohti, ja valitettavasti jouduin taas hyvästelemään äitini ja rakkaan veljeni. Byäää! Noh, joulu on pian ja silloin viimeistään näen heidät taas <3

Ainiin, viime viikolla sain vihdoin ja viimein käsiini viimeisen lakan OPI Mustang Collection kokoelmasta, jeee! Kyseessä on kokoelmasta ehdottomasti eniten himoitsemani lakka, ihana pinkki Girls Love Ponies. Tein vain nopean ja yksinkertaisen lakkauksen, eli kolme kerrosta Girls Love Poniesia ja pisteet dotting toolilla, lakkana China Glazen Smoke and Ashes. Tässäpä kuva, olkaatten hyvät!