Riitta

Riitta

*1.1.1986

Ammatiltani vartija, koulutukseltani, no, vartija. Lisäksi suoritettuna maatalousalan perustutkinto hevostaloussuuntautumisella (josta ei kyllä kauhean paljon mitään jäänyt mieleen).

 Hevostaustaa on ehkä siitä asti, kun minut päästettiin yksin ulos. Naapurissamme kun oli arabihevostalli, niin siellähän minä aikani vietin. Ajan mittaan sain oman hoitohevosen, useammankin ja pääsin opettelemaan ratsastamista. Millään tunneillahan en toki käynyt, kyselin vaan isommilta tallitytöiltä miten hevonen toimii ja yksinkertaisesti kokeilin eri juttuja ja mitä niistä tapahtuu. Sekä tietty ahmin kaikki kirjaston heppaoppaat läpi. Itseoppinut ratsastaja siis.

 Pääsin ratsastelemaan vaikka mimmoisilla hevosilla ja opettamaan varsoja, käsittelemään oreja jne. Maastossa painettiin vailla huolen häivää (ja tolkkua) miljoonaa ilman riimua kummempia varusteita ja ihme kyllä vieläkin hengissä ollaan.

Päädyin minä myös toiselle tallille, jossa oli islanninhevosia.  Niillä sitten vedin pienille muutaman hengen ryhmille 1-3 tunnin maastoreissuja ja toki maastoilin ihan itseksenikin tai kavereiden kanssa.

Yläasteen jälkeen suunta vei opiskelemaan ja koulun ohessa jouduin ekaa kertaa ratsastustunneillekin. Jonkin verran kilpailin koulun järkkäämissä kisoissa esteillä 90cm asti, en tosin kovin menestyksekkäästi, paras sijoitus taisi olla kolmas. Ravihevosilla ajamistakin pääsi kokeilemaan, mainiota puuhaa sekin, mutta silti olen enemmän ratsastuspuolen porukkaa.

Koulun jälkeen löytyi ensimmäinen varsinainen vuokrahevoseni, jonka kanssa olin sen elämän loppuun asti tekemisissä, noin seitsemän vuoden ajan. Välillä vuokraajana, välillä omistajana, mutta koko ajan mukana. Tämä oli monitoimihevonen, siltä taittui niin lännenratsastus, kouluratsastus, estehyppelyt, maastoilu sekä ajaminen. Ja kaikkea tätä tuli sen kanssa tehtyä. Vuonna 2013 tämä ruunahevonen lopetettiin moninaisten vaivojen vuoksi ja taas olin hevosta vailla.

Kuukauden ehdin uutta hevostoveria etsiä, kun sain tarjouksen muutamastakin vuokrahevostarjokkaasta. Yksi oli iso puoliverinen, liian iso minun makuuni. Yksi oli lämminverinen, tätä aloinkin vuokraamaan, mutta koska kemiat hevosen kanssa eivät kuitenkaan ihan täysin sitten kohdanneet, lopetin jonkin ajan kuluttua. Tällä tallilla ollessani tutustuin ohimennen myös Stikkeen, josta myöhemmin sattuman kautta tuli ylläpitohevoseni. Samaan aikaan tämän lämppärin kanssa vuokrasin - ja vuokraan edelleen - muhkutammaa. Hieno tamma, jolla toisinaan tammapäiviä, mutta luotettava ja tasainen menijä.

Sanni putkahti minun maailmaani ollessani vielä monitoimisen lämminveriruunan omistajana, hän tuli vuokraajaksi meille. Jotenkin siinä jutustelun ja hevostelun lomassa huomattiin olevamme hyvinkin samanhenkisiä (joskus jopa pelottavan samanlaisia) ja siitä se sitten lähti. Puhuin minä sen opiskelemaan samaa alaa kuin minä ja vielä meille töihinkin. :)

Harrastuksia minulla nyt ei ehdi melko veikeiden työvuorojen takia paljon olla, hevoset on elämäntapa. Kynsikoristeluita harrastan jossakin määrin, mitä nyt  omat kynteni ovat sellaiset, että ne ei kestä mitään, heti kun johonkin osuu niin räks poikki. Siksipä käytän muovikynsiä silloin kun koristeluvimma iskee. Siinä taas vastaan tulee se, että niiden käyttäminen (eli liimaaminen oman kynnen päälle) ei ainakaan tee hyvää omille jos ennestään surkeille kynsilleni. Plus että töissä toisinaan pitkät kynnet nyt vaan on tiellä.

Kotona minulla asuu kaksi koiraa, 2006 syntynyt bordercollienarttu Lapintähti Lenina eli Veera ja 2004 syntynyt sekarotuinen saksanpaimenkoiran ja suomen ajokoiran rakkauslapsi Nalle. Koirien lisäksi täällä vaikuttaa neljä maatiaiskissanaarasta, 2008 syntynyt  Laikku, 2010 syntyneet sisarukset Piki ja Pörri sekä Pörrin ulkoilureissulta tuoma vuonna 2011 syntynyt Hippu.

Nalle, Veera, Laikku, Piki, Pörri, Hippu