Heppatyt.. Pojan paluu!

Uutta postausta pukkaa heti perään, toivottavasti kelpaa. Eli, nyt kun ystävämme Jouni on saatu innostumaan hevosista uudelleen, eikä intoa suinkaan vähentänyt vatipää lämpöisemme (kaikella rakkaudella <3), ja Sonjalle ei Jounia vielä voi laittaa selkään (kun ei tällainen pidempäänkään ratsastanut sitä pitele), keksin loistoidean. Mitäs jos, laittaisin Jounin vuokrahevoseni Axun kyytiin? Jounilta asiaa tiedustellessani, idea oli kuulemma oikein loistava, joten eikun tuumasta toimeen! Koko homma meinasi peruuntua, kun Jouni ilmoitti pääsevänsä lähtemään kotoaan vasta n. puoli viiden aikaan illalla, ja ajattelin, että noniin, en mä kyllä haluaisi pimeällä mennä, mutta onneksi otsalamput on keksitty, ja Jounilta semmoinen jopa löytyi. Hienoa, eikun siis hevostelemaan!

Axu kohtaloonsa alistuneena, otanpa vähän heinää, niin kestän harjaamisen.

Saavuin itse tallille hieman ennen Jounia, ja mukava tallinpitäjä olikin ottanut hevoset jo sisään. Huokaisin helpotuksesta, ihanaa, en joudu rämpimään mudassa, pilkkopimeässä tarhassa ja käsikopelolla arpomaan mikä näistä hevosista on Axu. Hain harjan ja avasin karsinan oven. Axu tuli korvat luimussa vastaan ja ilmoitti näin, että mulla on heinää, mene muualle. Onneksi tunnen Axun jo senverta hyvin, että tiedän, että vaikka se uhkailee ja tulee korvat luimussa ja naama nyrpeänä vastaan, se ei tule ihmisen päälle, ja jos tulee, silloin on jotain _todella_ pahasti vialla. Harjailin hevosta kaikessa rauhassa, kun ovelta kuuluu varovainen "päivää taloon." Kas, urhea heppailijamme on saapunut. Huutelin Axun kyljen tienoilta heipat ja Jouni osasikin helposti oikean karsinan kohdalle, kyseli tosin, että uskaltaako tänne edes tulla, kun tamma on tuon näköinen heti kättelyssä. Harjattuani Axun, otin sen käytävälle satulointiin. Vaikka Axu karsinassa luimii ja kiukuttelee, käytävällä se seisoo oikein nätisti ja yleensä jopa torkkuu harjauksen ajan. Jounille olin luvannut, että hän pääsee nyt oikein Mustangin kyytiin ja heitin Axulle estesatulan selkään, se kun on Mustang merkiltään. Vielä heijastinloimi päälle ja kuolaimet suuhun ja olimme valmiit reissuun. Menin itse ensin, koskapa lupasin Jounille näyttää kuinka läski liikkuu (Axu on siis hieman Sonjaa isompi, massiivinen pv-muhku risteytys) ja tämähän tapahtuu parhaiten laukkamäessä, mäki on tosin eri, kuin Sonjan ja Stiken luona oleva mäki, koskapa hevonenkin on ihan eri tallilla.

Jouni rapsuttaa Axua ja vähän pehmittää näkkärinaamaista tammaa.

Matka meni tosiaan hyvin, käveltiin vaan ja juteltiin Jounin kanssa niitänäitä, kertoilin Axusta ja tähänastisesta taipaleesta tamman kanssa ja demonstroin millainen on kunnon maastoratsu, eli pidin kokoajan ohjat täysin löysällä, jopa autojen tullessa vastaan/mennessä takaa ohi. Jounin kommentti oli, että onpas siinä lunki ja jopa laiska hevonen, Axu kun tallusteli verkkaiseen tahtiin etiäpäin, eikä Jounilla ollut mitään ongelmia pysyä vauhdissa mukana. Laukkamäkeä lähestyessämme, halusin hieman taas näyttää Jounille "hevostani" ja keräsin ohjat. Axu tietää, mitä tämä merkitsee tällä tiellä, ja jalka alkoikin nousta huomattavasti reippaammin, siirtyipä reipas heppani pörinän ja pärskinnän säestyksellä raviinkin ihan oma aloitteisesti. Jounilta tulikin kommenttina että "Jahah, tässähän joutuu oikein perässä juoksemaan, taitaa olla tuttu paikka." Pyysin Jounia tulemaan ihan peesissä vaan, että näkee kun lähtö tapahtuu. Axu on täysin eri maata kuin Sonja taikka Stikke, tällä hevosella voin 100% varmaksi sanoa, että jarrut löytyy. Toki jos lentokone tippuu viereen, tai jotain muuta maata mullistavaa tapahtuu, lähtee se Axukin lapasesta, eikä välttämättä pysähdy ihan heti, mutta noinniinkun normitilanteessa, laukkamäessä, sänkipellolla jne, tamma on täysin kontrollissa. Sopivaan kohtaan tullessamme, annoin Axulle laukkapohkeet, ja tamma lähtikin virtavaan tapaansa kuin tykinkuula piipusta ja tanner tömisten. Vähän joutui mäen loppupäässä maiskuttamaan, että ylösylös vaan, Axu kun on perusluonteeltaan vähän laiskahko tyyppi, toki satunnaisia virtapäiviä, jolloin ainoa askellaji on täysiiiiii, löytyy tältäkin tapaukselta. Mäen päältä lähdettiin takaisin alaspäin, Jounille jotain lupailin laukkamäestä. Eikun minä alas ja vaihtokuski kyytiin. Jalustimetkin olivat kuulemma ihan sopivat, vaikka olenkin Jounia viitisen senttiä lyhyempi. Toki, jos toinen haluaa leikkiä jockeytä ja mennä polvet suussa, mikä minä sitä olen estämään. Muutamat toimintaohjeet Jouni kyseli, kehotin vain kääntämään Axun laukkamäkeä päin ja antamaan avut, Axu hoitaa homman himaan. Ei Jouni tammaa ihan ympäri saakka tainnut saada, kun Axu totesi että jaha, let's mennään ja ampaisi matkaan. Ei yhtä vauhdikkaasti kuin minun kanssani, mutta normilaukkaa reippaammin kuitenkin.

Erittäin laadukas kuva kypärälampun valossa.

Mäen päälle könyttyäni totesin Jounille, että noniin, nyt alkaa tämä extreme-osuus, elikkä juuri hevosen levyinen polku, joka kiemurtelee puiden välissä ja on haastava valoisallakin, saatika pilkkopimeässä otsalampun valossa. Polusta selvittiin hienosti ja jatkettiin matkaa tallille, Axun about hönkiessä niskaani. Jouni kyseli, että seuraakohan hevonen minua, vai kuunteleeko hänen ohjaustaan. Minulle nousivat pienet pirunsarvet päähän ja päätin testata asian, siispä pinkaisin juoksuun, toki Jounille mitään asiasta mainitsematta. Axu lähtikin ravilla perääni ja Jouni totesi nauraen, että joo, eipä taida hänen tekemisillään paljoa olla täällä selässä vaikutusta. Jatkettiin matkaa tietä pitkin, ja koskapa oli pimeä ja näki hyvin, että autoja ei ole tulossa, sanoin Jounille, että kyllä sillä Axulla saa reippaaminkin mennä, josko hän haluaisi vähän lisää laukkaa kokeilla. Pirunsarvet pysyivät päässäni, sillä en maininnut mitään siitä, että Axu ei välttämättä vieraan kuskin kanssa nosta laukkaa, kun se on minunkin kanssani välillä vähän hakusessa, jos Axulla on tammapäivä, ja vähän laiskottais. On muuten suht huvittavan näköistä, kun tuonkokoinen hevonen painelee pää pystyssä hirveää kaahotusravia eteenpäin, raavaan miehen karjuessa selässä laukkaa. Nousi se laukka sitten lopulta, ja laukkasivatkin pitkähkön pätkän etipäin. Saadessani parivaljakon kiinni, Axu tulikin heti tervehtimään, että miksi jätit mut ihan yksin tuon kamalan ihmisen kanssa, se pakotti mut liikkumaan, yhyy.

Axun pikkuinen takatassu, joka on jeeeee, pitkän tauon jälkeen taas kengässä <3

Tallilla tuupattiin hevonen karsinaan jatkamaan heinien syömistä, riisuttiin varusteet, vietiin ne paikoilleen ja toki namitettiin heppa piloille, oli se vaan hieno tamma taas. Kysyessäni Jounilta, mitä mieltä hän oli vähän muhkummasta ja astetta leveämmästä kulkupelistä, myönsi tykkäävänsä tästäkin hepasta, ja tulee mielellään uudelleenkin kokeilemaan. Hyvä homma, ei siis vieläkään saatu kitkettyä uudelleenvirinnyttä heppainnostusta miehestä :)