Kissamaista menoa

Laikku

Heippa! Nimi on Laikku ja arvonimi on koira kissa. Olen oikeastaan melkein koira, sillä opin pienenä kaveriltani Nallelta, miten ollaan ja käyttäydytään. Nalle opetti minua myös kulkemaan taluttimessa ja pääsenkin aina välillä mukaan lenkille. Olen myös tämän talon prinsessa ja vaadin sen mukaista kohtelua. Olen syntynyt lokakuussa 2008 heppatallissa, joten rakastan vieläkin hevosen tuoksua ja tykkäänkin aina nuoleskella mamman heppakamoja, sukat varsinkin on tosi ihanat. Tykkään myös möyriä vaatekaapissa hevosen tuoksuisten tavaroiden keskellä, aaaah. Muuten mamma on ihan tylsä, olenkin enemmän isin kissa ja tykkään olla isin sylissä. Mamma sylittää väärin, ei voi tajuta miten kissaa pidellään. Pyh.

Piki

Moi, mä olen Piki. Synnyin maaliskuussa 2010. Jos Laikku on isin kissa, niin minä olen sitten mamman kissa. Mihin mamma menee, sinne menen minäkin. Jos se on sohvalla katsomassa telkkaria, niin minäkin olen. Jos se lukee sängyllä, niin minäkin olen paikalla, vaikken lukea osaakaan. Katson vain kuvat. Jos mamma aikoo nukkua, minä kehrään sen uneen. Jos koirat menevät liian lähelle mammaa, minä pusken ne pois. Minulla on myös lempinimi: perskärpänen. Mä olen tämän porukan rohkein tyyppi. Jos esimerkiksi karvoja imevä hurinakone (=pölynimuri) käynnistyy, muut juoksee piiloon, vaan minä tyttöpä jään katselemaan kun pöly ja karvat häviävät mustaan aukkoon. Ja jos jossakin tapahtuu, en minä piiloon juokse, on niin jännittävää aina katsella mitä ympärillä tapahtuu.

 Pörri

Heippa! Mä olen Pörri, tuon Pikin sisko. Olen siis syntynyt niinikään maaliskuussa 2010. Olen aikalailla siskoni vastakohta, sillä kaikki yllättävät asiat, kovat äänet ja epätavalliset tapahtumat niin kovasti pelottavat minua. Katsonkin yleensä viisaammaksi häipyä paikalta, kun jotakin normaalista poikkeavaa tapahtuu. Harva meillä käynyt vieras on nähnyt minua livenä, koska mielummin olen jossakin jemmassa kuin tulen esittäytymään. Siksi minua kutsutaan lempinimellä ujopiimä. Olen tästä porukasta ainoa, jolla on lapsia. Tai siis lapsi. Kolme niitä syntyi, mutta ne kaksi minun väristäni eivät selvinneet. Tästä hyvästä sain lempinimen kyläluuta. Paljon on lempinimiä pieneen kissaan asennettu. ☺

Hippu

Moikka! Minä olen Hippu, tuon Pörrin ainoa lapsi. Synnyin elokuussa 2001 kolmilapsiseen pentueeseen, josta sisarukseni eivät selvinneet. Onneksi itse olen sen verran sitkeä tapaus, että jaksoin pitää ääntä itsestäni, omakin selviämiseni oli vähän hilkulla, mutta tässä minä olen silti. Olen erittäin hellyydenkipeä ja seurallinen, silitykset, sylitykset ja rapsutukset ovat parhautta! Lisäksi olen niin valloittavan söpö neiti, että olen meistä kissoista ainoa, joka on saanut Veera-koiran kaveriksi. Olen meistä kissoista myös suurin, vaikka en minäkään mikään iso ole, n 3,5kg. Mutta isoin silti. Ruoka vaan on niin hyvää. ♥