Vuokraajan matkassa #2

Happomurhaaja ilmoittautuu! Oltiin vuokraajan kanssa sovittu treffit tallille klo 12 ja minä itsestäni ylpeänä olin kerrankin ajoissa, jo viittä vaille paikalla ja huomasin vuokraajan auton olevan paikalla. Varmaan vasta tullut. Vuokraaja itse löytyikin varustehuoneesta laskemasta vesiä ämpäreihin ja kertoi tulleensa jo puoli 11. Puoli 11! Ja sitten se oli taas mennyt tekemään kaikki tallihommat ja minä paha ylläpitäjä teetätän kaikki hommat viattomalla vuokraajaparalla (HAPPOA!). Mutta, koska hommat nyt oli kuitenkin jo tehty, niin otettiin hevoset sisälle ja reissuun. Tai niinhän sitä luulisi... Stikke tuli sisälle, muhku tuli sisälle, poni....ei tullut sisälle. Jahtasin sitä perhanan karvapalloa pitkin kuravellitarhaa ja eeei millään. Koitin pistää lisää vauhtia poniin, jos se vaikka huomaisi, ettei tuo juoksentelu kannata, joutuu juoksemaan vaan enemmän, mutta ponista se oli vaan siistii! Sieltä se näytteli aina nurkasta keskaria mulle kunnes pyrähti taas menemään kun pääsin lähemmäs. Hmph. Hain juoksutusliinan ja blokkasin ponin pihattokulmaan, mutta mitä teki poni? Eka se yritti hypätä liinan yli, jolloin mun oli pakko löysätä sitä ettei käy huonosti (poni menee nurin ja katkaisee niskansa tai multa irtoaa käsi) ja tokaksi se yksinkertaisesti painoi liinasta läpi niin, että kun se kahden tolpan väliin oli vedetty, liina löystyi ja tolpassa kiinni oleva paimenlanka meni katkipoikki. Onneksi sain sen ehjättyä. Poniperrrrk.... Sitten olin ihan valmis pilkkomaan sen kilon paloiksi ja meninkin sen luokse että nyt susta tulee metukkaa jos et ala antaa kiinni, niin mitä tekee poni? Katsoo minua pienillä nappisilmillään, että minäkö? Tässähän minä koko ajan olen ollut, mikset vain tullut hakemaan. Niin, miksiköhän en... Mur.

Söpö naama, pirullinen luonne

Kun poni oli pyydystetty ja muhkun kuski juoksutettu lähes kuoliaaksi, oli aika alkaa sitä omaa heppaa puunaamaan. Tai siis omaa lainaheppaa. Vuokraaja oli ponijahdin ajan Stikkeä jo kiillotellutkin. Koska minä olen maailman nopein hevosen kuntoonlaittaja, olin silti ennen vuokraajaa valmis muhkuineni ja odottelin sitten ja irvistelin ponille karsinan reunan yli, että hähhähhää, kiinni jäit lumipallo! Samalla napsaisin kuvan menovalmiista Muffe von Muffelssonista.

Muhkutamma lähtökuopissa

Lopultakin pääsimme liikkeelle ja suuntana vanha kunnon pitkä lenkki. Muhkulla oli kauheasti virtaa ja se käveli jopa Stikkeä nopeammin. Stikke laahusti perässä vailla mitään kiirettä. Muhku näki/kuuli/haistoi/kuvitteli/jotain muuta, valitse itse jotakin vasemmalla puolella pellolla tai sen takana olevassa metsässä, koska se käveli pää sinne päin kääntyneenä koko ajan. Jos annoin sille vapaat ohjat, se käveli tasan just sinne, minne pää osoitti - siis suoraan peltoon/ojaan, mitä kohdalla nyt sattui olemaankin. Minun siis piti pitää arvon rouva tiellä tai se olisi ajanut ulos. Yritettiin vuokraajan kanssa kauheasti katsoa, mitä noin mielenkiintoista siellä näkyy, mutta emme me mitään nähneet. Matkalla vanhat tuttavamme mannet hevosmiehet hevosineen tulivat vastaan ja otimme jonomuodostelman, Stikke edellä ja muffe perässä. Paitsi että Stikelle tuli äitiä ikävä ja se päätti peruuttaa muhkuun pahki ja kun osui niin äkkiä uukkari. Vaihdettiin muodostelman asettelua muffe edeltä ja Stikke perässä. Sitten arvon hurjalle laumanjohtajaorhille kävi toisen hevosen ohitus. Niinpä niin, naiset edellä vaikka heikoille jäille... Tyypillinen mies.

Laukkamäen juurella muhkutammasta löytyi ihan uusi puoli. Stikke pinkaisi liikkeelle, muhku jäi seistä tollottamaan paikalleen. Kun pyysin eteen, otti pari askelta taakse. Kun pyysin uudelleen eteen, sukelsi perä edellä läheiseen pusikkoon, mitälie syreenipuskia ovatkin, mutta ei ollut sitten meinaan ihan pieni pensas. Siellä mentiin vähän pohkeenväistöä (minun pyytäessä eteen ja pois puskasta) ja kun lopulta päästiin sieltä pois, seistä tollotettiin taas paikallaan. Jälleen pyysin eteen, jolloin muhku enisn peruutti pari askelta ja kun pyysin voimakkaammin eteen, se alkoi pomppia paikallaan. Yleensä sitä siis on kaikilla saatavilla olevilla käsillä saanut pidättää, ettei se ampaise kuin ohjus sinne mäkeen. Kun lopulta sain sen siitä pomppimisesta eteenpäin, niin lähti se juu sinne mäkeen menemään, muttei niin täysillä kuin aiemmin. Mutta meni silti. Jee.

Ei meillä oikeasti rääkätä pientä
pienipääponia laittamalla liian iso
kuski kyytiin, kuvakulma nyt vaan on
taas edukseen (seliseli)

Loppureissu menikin ihan leppoisissa ja normaaleissa merkeissä, että eipä siinä sitten mitään. Mulla vissiin taas joku vaikutus noihin hevosiin kun tuolla tavalla käyttäytyvät. Tallinpitäjäkin sanoi (naurusta toivuttuaan) ponista kerrottuani, ettei se ole koskaan tehnyt noin. No nyt teki.