Eli, 6.12, Suomen itsepäisyyspäivä, ja mikäs sen parempi päivä mennä tappamaan itsensä. Again. Tällä kertaa oli tarkoitus pistää se isompi muhkutamma kärryn aisojen väliin, ja koska minulla on sitä ajokokemusta enemmän kuin hevosen omistajalla taikka hänen ystävillään, minut päätettiin sitten enemmistön päätöksellä pistää kyytiin ja ohjastamaan. Minultahan ei juuri mitään kysytty, mutta mitäs me pienistä kun ei ne pienetkään meistä :)
Saavuin tallille hyvin pirteänä (tai sitten en) aamukymmeneltä ja Axun harjailun, sekä valjastuksen jälkeen (ne valjaat on aikaisemmin olleet kyllä hyvin pienellä suokkiravurilla, kun ne eivät olleet rintaremmistä mitenkäänpäin Axulle sopivat) oli aika viedä polle pihalle ja iskeä se kärryjen eteen. Kärryt olivat Axun mielestä ihan fine eikä kärryjen kiinnilaitossakaan mitään suurempia sattunut, mitä nyt ylettömän utelias tamma ihmetteli kärryjä sen kyljille nostaessani, että mitä sä teeeee'eeeet ja tallasi koko 608kg painollaan ja neljän hokin kengällään suoraan jalkapöydälleni. Au. Muistoksi reissusta siis ennen alkua miehekkään kokoinen mustelma (tai niin luulin, oikeasti jalka on vieläkin kipeä, mutta mustelman näkee jos oikein tihrustaa), tämähän lähti lupaavasti liikkeelle. En myöskään ollut ikinä ennen kiinnittänyt rintaremmiä, jossa oli pitkät vetoliinat, mutta olen nähnyt kuvia! Näiden perusteella siis rintaremmin liinat aisoihin kiinni, tosin hieman väärin, koskapa en tajunnut etsiä kärryistä sitä nipukkaa, johon liinat olisivat tulleet kiinni. Axu oli muuten hienosti, mitä nyt vähän hermostui odotteluun. Tammalla ei yleensä tahdo hermot kestää tuollaisia pitkiä varustusoperaatioita :D
 |
| On sillä aika leveä perä. |
Liikkeelle lähdettäessä Axulla oli molemmilla puolilla taluttaja liinan kanssa, mutta no.. Eipä noita olisi juurikaan tarvittu. Heti liikkeelle lähdettyä tuli muutama monttu, joita Axu piti parin pompun arvoisena, ja sitten matka jatkuikin kuin ikänsä kärryjä vetäneen hevosen päiväpaseeru. Harmi ettei Axun ilmeestä nyt ole kuvia, ei voi hevonen olla enempää itseensä tyytyväisen näköinen, toki kaikki kolme mukanaollutta assistenttia tammaa kilvan kehuivatkin. Käveltiin suht pitkä pätkä ja sitten lykättiin minä kyytiin. Korvat heilahtivat taaksepäin kuuntelemaan, ja that's it. Matka jatkui kääntöpaikalle, jossa otettiin toinen liina irti. Vähän Axua ihmetytti, että mihins se toinen kehuja jäi, mutta eipä sen kummempaa reaktiota. Lopulta irrotettiin viimeinenkin liina ja Axu oli villi ja vapaa. Tamma juhlistikin tätä ottamalla muutaman raviaskeleen, mutta heti kun pyysin hidastamaan, meno jatkui käynnissä. Jossain vaiheessa pyörän alle osui loskaa, josta lähtevä litinä oli vähän jännä juttu ja siitä piti sitten ne muutamat raviaskeleet ottaa, mutta muuten tamma oli asenteella "nii, sitte?" Ei voi muuta sanoa, kuin että uskomaton "putte"tamma!! Ihan oikeasti, hevonen on ensimmäistä kertaa eläissään kärryjen edessä, ja reaktiot ovat tuota tasoa. Varsinkin kun vertaa Stikkeen, jonka viimeisestä ajokerrasta meille tullessa oli se puoltoista vuotta ja meno oli kuin ensimmäistä kertaa kärryjen eteen täysin kylmiltään lykättävän varsan. Huhhuh.
 |
| Tamma tarhassa lenkin jälkeen, edelleen erittäin itsetyytyväinen ilme naamalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä kommentti, asiattomuudet ymmärtänet pitää omana tietonasi...