Vastasataneella lumella pörheltämässä sekä synttärikälli!

Aloitin aamun kuten tavallista, vääntäydyin siis väkisin peiton alta ensin sängynreunalle istuvaan asentoon, siinä tovin keräsin itseäni ja hops vaan pystyyn. Edellispäivänä olin jutellut Axun omistajan kanssa, että jos on järkky myteri, ei tamman kanssa ole mitään asiaa maastoon, siellä kun voi tulla vaikka kuusenoksasta tai pienestä puusta päähän, ja se ei todellakaan ole toivottavaa. Tallustelin siis ikkunalle vilkaisemaan myterin tasoa ja tovin sain tihrustella ennenkuin puuroutuneet aivoni tajusivat, että siellähän on lunta. Nopea vilkaisu lämpömittariin paljasti, että toppavaatteita ei vielä tarvitse kaivaa kaapista, joten mielialani parani pikkuisen. Autoa harjatessani kirosin laiskuuttani, sisätilalämppäri olisi helpottanut tätäkin urakkaa.

Tallille päästyäni huomasin tallinpitäjän vievän juuri hevosia ulos. "No voi ny, olisit tullu edes viis minuuttia aikaisemmin, niin Axu olisi ollut vielä sisällä! Sulle ei taida tämmönen suokki kelvata.." Niinpä niin. Kumpparit jalkaan ja Axunmetsästykseen. Oletin, että juuri tarhaan päässyt muhku ei olisi mitenkään riemuissaan lähtenyt mukaani, mutta ihan nätistihän se tuli. Tallissa ei taas olisi millään malttanut odottaa, että saan kaikki varusteet päälle, vaan reissuun olisi pitänyt lähteä jalustimettomalla satulalla. Pöljä <3 Suitsia laittaessani vähän ihmettelin ohuita kuolaimia, kunnes muistin eilisiltana olleen tosiaan puhetta siitäkin, että jarrut ovat nykyään vähän epäkunnossa, toimivat kyllä, mutta jarrutusmatka on vähintäänkin tuplaantunut. Noh, kunhan ei tallin ovesta sisälle kiikuta, niin kaikki on ihan hyvin.

Reissu meni hyvin, oletin että Axu olisi pörhöillyt enemmänkin lumesta, eihän sitä ole taas toviin näkynyt, mutta eipä tuntunut tammaa lumi sen kummemmin kiinnostavan. Käännyttiin tokasta risteyksestä oikealle täysin koskemattomalle lumelle (kuinka siistiä voi olla mennä ekana ja tehdä ekat jäljet??), mutta.. Axu seis. Mitäs tämä nyt on? Pohkeet kiinni ja maiskutus, etiäpäin tammaseni, ei me tähän jäädä. Muutama askel, ja seis. Ilmeisesti mökin ikkunasta tuikkivat valot olivat niiiiiin kamalan pelottavia, että muhkutamman piti niitä sitten oikein jäädä ihmettelemään. Pienen tahtojen taiston jälkeen päästiin eteenpäin, mentiin jopa pienen kaatuneen puun ylitse. Tosin astumalla, mutta kuitenkin.

Loppulenkki sujui kummemmitta kommelluksitta, mitä nyt laukkapätkän lopussa esiintyi sitä jo mainittua jarruttomuutta, mutta hyvin Axu sitten lopulta pysähtyi. Toivottavasti video näkyy kaikille. Kuvaajalla oli pieniä muistiongelmia ja parempi laukkapätkä ei tullut kameralle, toisella pätkällä kameran linssissä on lunta (koskapa ensimmäisellä etapilla tuli luminen oksa päin näköä), mutta kyllä siitä nyt jotain näkee. Pahoittelut myös äänen laadusta ja kameran kulmasta. Laittakaa reippaasti ääntä, niin kuulette myös allekirjoittaneen pölinät videolla :D

Illalla oli sitten vuorossa ystävämme Jounin 30 vuotta ja sikana!! bileet. Juomaa oli kuuleman mukaan varattu tarpeeksi, minulle ja Riitalle omat pullot meloniviinaa (ei tosin sitä meloniviinojen kuningasta, Bacardi Grand Melonia) sekä yhteiseksi litran pullo Baileysiä (toim. huom, ensikerraksi tarvitaan kaksi litraa Baileysiä, Riitta on litrahuuli). Lisäksi oli sidukkaa sekä lonkeroa ja ihan kirkasta viinaakin. Törmäsin tässä taannoin kakkureseptejä googlaillessani chilimutakakun ohjeeseen, jossa käskettiin ripsauttaa taikinan sekaan hyppysellinen Naga Morich chiliä. Pieni piru olkapäälläni pisti minut kirjoittamaan Riitalle, että josko tehtäisiin Jounille pieni källi (mies kun tykkää syödä OC sumutettakin) ja tehdään chilimutakakku, tosin ripsautetaan chiliä "vähän" enemmän kuin ohjeessa mainitaan. Riittahan oli (erittäin empaattisena ihmisenä) heti messissä ja niin alkoi chilinmetsästys. Lopputulemana päädyimme kuitenkin tekemään mutamuffinsseja sekä chilikin vaihtui maailman tulisimpaan Carolina Reaper chiliin.

Tovin pohdimme, mikä olisi sopiva määrä chiliä, pila menee piloille, jos maustetta on liian vähän. Kokeilin itse maistaa chilimaustetta suoraan pussista, ja voin sanoa, että tulista oli. Pistin suuhuni vain muutaman pikkumurenan ja tuntui, että kieleen paloi reikä ja suu oli puolisen tuntia turvonneen ja palavan oloinen. Huhhuh. Taikina näytti kuitenkin niin herkulliselta ja piheys iski, että en viitsinyt ihan koko taikinaa pilata, joten jätin taikinaa noin neljään "terästettyyn" muffinsiin (jonne siis kippasin about kaksi ruokalusikallista chiliä) ja loput muffinssit ajattelin tarjota bilevieraille. 

Siellä ne pienet ja viattomat muffinssit paistuu niin :P

Riitan kanssa pohdittiin pitkään, miten saada Jouni syömään juuri se maustettu muffinssi, ja lopulta päädyimme niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, kuin että Riitta tuo muffinssit tarjolle ja lätkäisee Jounille käteen terästetyn muffinssin. Näin myös tapahtui. Jounin ensimmäinen reaktio oli, että "Mitä näihin on laitettu, maistuu ihan kamalalta!?" Seuraavaksi tyyppi ponkaisi sohvalta ylös huutaen "Ei helvetti, mitä näissä on?!" ja syöksyi vessaan, minun ja Riitan nauraessa kippurassa sohvalla. Muut vieraat totesivat, että tais olla vähän maustetta muffinsseissa ja kyselivät mitä niissä oli. Kuultuaan chilikällistä, purskahtivat muutkin räkänauruun ja totesivat että aivan loistava pila, hyvä tytöt.

Tässä kohtaa iski tajuntaan että jotain muutakin kuin perinteisiä mausteita on käytetty

Seuraava puoli tuntia menikin sitten yllyttäessä muitakin maistamaan maustemuffinsseja, hihitellessä Jounille joka huuteli rivouksia ja kostolupauksia vessasta sekä kuunnellessa kehuja niistä normaaleista muffinsseista. Pakko itsekin kyllä todeta, että olivat varsin oivallisia ja saatan ehkä tehdä niitä toistekin. Ellen sitten sorru perinteiseen mutakakkuun, joka on toki paljon helpompi tehdä.

Vasemmalla Jounin muffinssi, oikealla neljän ihmisen nävertämä

Ilta jatkui ja promillet nousivat. Yllytyshullu ystävämme (selvittyään juuri ja juuri ensimmäisestä källistä) päätti sitten vedellä huiviinsa loputkin chilimuffinssista. Äänestä päätellen ei niin fiksu veto, ja kielikin kuulemma paloi rakkuloille, mutta. Kuitenkin jekusta saimme jekutettavalta edelläolevan kuvan Facebook jaon, sekä kommentin "Maailman tulisinta chiliä muffinssissa pari ruokalusikallista, vasemmalla mun syömä, oikealla neljän ihmisen syömä. Kiitos likat tästä, I'm loving it." Huumorimiehiä siis, eikä näemmä muistella pahalla. Seuraavaan muffinssiin tulee sitten laksatiivia, joten varo vaan Jouniseni :P

Riitan kanssa tuhosimme illan mittaan muutaman siiderin, yhden paukun meloniviinaa (ei ollu niin hyvää ku Bacardin, snyft) ja sen Baileysin. Minulla alkoi vähän jo väsy painaa, mutta onneksi joku ihana ihminen keitti kokoajan lisää kahvia. Ja koska kahvikermaa ei ollut, laitoin kahvin sekaan Baileysiä, toimii! Jossain vaiheessa iltaa alkoi karaokebileet, ja koska keskusteleminen meni tässä vaiheessa täysin mahdottomaksi, päätimme Riitan kanssa yksissä tuumin siirtyä kotia kohti. Aikaa viimeisestä alkoholipitoisesta juomasta oli Riitalla kulunut jo useampi tunti ja kun nautittu määräkään ei päätä huimannut, suuntasimme autolla kotiin (n. 300m sivukujia pitkin). Tai siis Riitalle. Käytimme nopeasti koirat lenkillä (Nalle <3) ja suuntasimme sisälle katsomaan leffaa. Tai minä katsoin, Riitta oli niin uupunut päivän koettelemuksista, että sammui kissa sylissään sohvalle. Leffan loputtua tönin Riitan hereille ruokkimaan koirat ja sitten suuntasimmekin jo unten maille. Hieno päivä hienon tamman kanssa ja mukava ilta ystävien seurassa, näitä lisää kiitos!! :)

Jouni vesihana suussa kokonaisen maustemuffinssin jäljiltä