Valmennusta ja laiskaa kärryilyä

Riitalle jo uhkasin, että enpä taida viitsiä kirjoittaa Axun ja minun valmennuksesta yhtään mitään, koska ei oikein ole inspistä, eikä valmennuksessa oikein edes tapahtunut mitään. Blogin hiljaiselo kuitenkin pakottaa näppäimistön ääreen, joten tässä tulee :)

Sain siis Axun omistajalta joululahjaksi "lahjakortin" Gunilla "Mini" Wahlbergin kouluvalmennukseen ja päivänä oli viime sunnuntai. Loistava päivä sikäli, että lauantaina oli avokkini ja minun järjestämät kavereiden illanistujaiset, joissa tosiaan istuttiin kaveriporukalla iltaa oikein pidemmän kaavan mukaan. Ruuaksi oli pulled porkia (jos enskerralla ei roiskis sitä rasvaa pitkin uunia ja pataa, ikävä siivota), hunajamarinoituja kanan fileesuikaleita, salaattia, patonkia erinäisillä tuorejuustoilla, sekä tietty kastike possulle ja kanalle. Patonkia lukuunottamatta, ruoka oli tarkoitus tunkea tortillan sisälle ja siitä sitten leipäläven kautta vatsaan. Jälkkäriksi tein ystäväiseni Jennan vaatimuksesta bravuuriani, eli Baileys-suklaatuorejuustokakkua Digestivepohjalla. Porukan mielestä ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Hyvä niin :) Pelattiin me illan mittaan juomapeliäkin, ideana saada porukat sopivaan pikkusievään. Olisi kai pitänyt pelata useampi erä, koska edes minä huonon viinapääni kanssa en ollut pikkuhuppelia kummemmassa kuosissa :D

Illan ruokatarjonta

Valmennuksestahan mun piti kertoa, eikä jäädä muistelemaan hyvää ruokaa.. Tosiaan tallille saavuin jotakuinkin ajoissa klo 11.30 ja katselin kun Axun omistaja harjaili Axun edustuskuntoon. Putelle kuljetussuojat sekä putsit jalkoihin ja heppa traikkua kohti. Ensimmäisellä yrityksellä Axu meni ovelasti sillasta ohi, mutta toisella yrityksellä (ja kun tampio ratsastaja tajusi mennä sillan sivulle seisomaan) tamma käveli kiltisti koppiin. Maneesilla heppa ulos, kamat päälle, jalustintenvaihto (halusin toki valkkuilla omilla Compositi Reflex-jalustimillani, joiden väitetään helpottavan polvikipuja ratsastaessa), omistaja/kuskin lämmitysviltti puten päälle kuljetukseen ja eikun maneesia kohti. Edellinen valmennustunti oli kuulemma pikkuhiljaa päättymässä, joten saimme luvan mennä sisälle odottelemaan. Tovin Axun kanssa töllötimme keskellä kenttää, kunnes käsky kävi selkäännousulle.

Selkään päästyäni lähdin tarpomaan pitkin maneesia ja tutustuttamaan Axua kaikkiin pimeisiin kolkkiin, joissa saattaisi mörköjä piillä. Axu kuulemma pelkää maneesin peilejä, mutta tosiasiassa pelko kohdistuu tasan yhteen peiliin, ovelta katsottuna vasemmassa nurkassa olevaan. Tämä olikin kompastuskivi myöhemmässä vaiheessa. Muiden ratsukoiden saavuttua, Mini pyysi ratsukot maneesin toiseen päätyyn ja kyseli ratsastajien nimet, sekä miten on mennyt edellisen kerran jälkeen. Sitten aloitettiin. Teimme samaa, mitä viime kerralla, eli menimme isolla pääty-ympyrällä, tarkoituksena saada hevonen taipumaan rungostaan, ei pelkästään kaulastaan. Minuun ja Axuun ei hirveästi huomiota kiinnitetty, johtuiko ehkä siitä, että Axu suoritti tehtävää tasaisen varmasti ja pienillä avuilla. Oikeaan kierrokseen tamma oli aavistuksen jäykempi, mutta pienellä tappelulla (ensikerralla se koulukeppi mukaan) sain Axuaisen suorittamaan liikkeen niin, että sekä valmentaja, että minä olimme tyytyväisiä.

Minun ja Axun ekalta sänkkärireissulta, pohjan tsekkausta

Seuraavaksi tehtiin sellaista harjoitetta, että hevosen takapään tuli kävellä uralla suoraan, mutta etupään piti olla ihan aavistuksen uran sisäpuolella. Tämä aikaansaatiin niin, että käännettiin omaa ylävartaloa siihen suuntaan, johon hevosen rintakehän tuli osoittaa. Kuulostaa hirveän helpolta ja olikin sitä vasempaan kierrokseen, Axu teki kaiken mitä pyysin. Oikea kierros oli se kompastuskivi, siellä kun oli pelottava kahvikuppi seinällä, estekalustoa aidan takana, sekä se kamala peili, iik. Puoleenväliin uraa meni pienellä tappelulla tyydyttävästi, mutta sitten Axu päätti, että nyt ei pieni muhku kestä enää ja ampaisi muutamalla loikalla maneesin keskelle. Voin kertoa, että kun olet kierossa kuin korkkiruuvi hevosen selässä saadaksesi sen taipumaan, etkä kerkeä loikkaan mukaan, tuntuu selässä aika ikävältä. Tottakai tämän episodin jälkeen, Mini käski ratsukot pääty-ympyrälle ja otettiin tuo taivutushomma harjoitusravissa. Voi morjens.. Pikkuhiljaa selkäni tasottui ja saatiin Axun kanssa tasaisen hyvää suoritusta kumpaankin suuntaan. Taaskaan emme Axun kanssa ihan älyttömästi neuvoja saaneet, mutta ilmeisesti tarpeeksi, sillä minusta tuntui, että Axu meni hyvin. Jälkeenpäin kuulin Axun omistajalta, että hevonen suoristui sunnuntain treenissä huomattavasti, ja tiistaina mentiinkin kunnon vastalaukkatreenit :)

Axu kesällä, ohjasajoharjoituksia

Tallille päästiin ilman sen suurempia kommelluksia, tosin Axun omistaja huomasi, että A oli polkenut yhden kenkänsä irti. Taas. Onneksi juuri tätä varten on kuulemma opiskeltu kengityksen alkeet ja irtokengän lyönti, ja koska kaviokaan ei ollut lohjennut, oli tammulilla tuotapikaa kenkä taas jalassa.

Maanantaina oli jälleen minun liikutuskertani, ja olin luvannut lähteväni ajamaan. Valjaat check, kärryt check, hevonen puuttuu. Menin, tapani mukaan, taskut täynnä karkkia hakemaan Axua ja meinasin persiilleni lentää. Tamma lähti heinäkasalta ja tuli portille kutsumatta heti, kun huomasi minun tulevan. Öööykei, kelpaa. Tallissa pikainen harjaus ja valjaat päälle. Muutaman kerran olen tässä "hevosurani" aikana erinäisiä nelijalkaisia valjaisiin pistänyt, mutta tovin sain miettiä, että miten ihmeessä Axun mahavyö tulee kiinni. Axun ilmeestä kyllä näki, että nyt sitten vähän vauhtia siihen toimintaan, mutta malttoi ootella rauhassa. Kärryjen kiinnilaittokin meni hyvin, mitä nyt Axu oli sitä mieltä, että kuolee nälkään niinkuin just nyt, ja järsi kiinnityspaikalla olevien rappusten kädensijaa. Eikä sitä kuskiakaan olisi millään malttanut kyytiin odottaa, tosin putte seisoo silti 100% paremmin kuskin kammetessa itseään kyytiin, kuin Stikke.

Lähdettiin liikkeelle ja ensimmäinen ajatukseni oli, että voi helv.. Ihanko oikeasti aattelit koko lenkin laahustaa kuin täi tervassa? Juuri tämä oli tamman aikomus ja matka taittui hitaasti, mutta hitaasti. Metsätielle päästyämme otin vähän ravia ja sama tasaisen laiska tahti säilyi. On se nyt yks *piip* on tässä ennenkin hevosia ajettu ja saatu laiskoihin vauhtia, miksei tämä mene?? Loppupeleissä sain hiukan reippaampaa ravia tammasta irti, mutta en mitään verrattuna Stikken vauhtiin, tai edes siihen mitä olen Axun omistajalta kuullut, että ravissa saa oikein pidätellä. Taitaapi johtua Axun luonteesta, lähinnä siitä, että kovaa ei mennä, ennenkuin kuski on tilanteessa kuin tilanteessa tuttu ja luotettavuutensa osoittanut. Minä kun en ole puttetammaa pahemmin ajanut, niin eipä tuo kait ajaessa minuun sitten niin luota, kuin selästäkäsin tai maastakäsin. Ihme eläimiä nuo heposet.

Tallilla hepsu irti valjaista, ruokaa nenän eteen ja valjaiden taittelu jonkinsortin siedettävään kasaan, ja eikun kotia kohti. Ensiviikolla on muistaakseni peräti kolme kertaa Axun liikutusta, joten ehkä saan jostain niistä materiaalia blogiin saakka. Ja vähän eläväisempää tekstiä :D Kuvien copyrightit avokilleni sekä Riitalle, kiitoskiitos :)