Ex-tempore kärryttelyä

Olipa kerran maanantai ja pikku-Sannilla ei ollut mitääääään tekemistä (oikeasti kotona odotti pyykkivuori pyykkääjäänsä ja tiskikonekin olisi ihan suotavaa käynnistää joskus), joten pikku-Sanni naputteli viestiä Stikkeliinin vuokraajalle, että mites ois jos mentäis ajolenkille ja vähän päästelemään? Vuokraajalle tämä sopi, joten eikun tuumasta toimeen. Matkalla naputtelin (hyi minä, kirjoitan viestiä ajaessa) vielä infoa, että pistää lämpimästi päälle, sillä pihalla on kylmä ja kun ajaessa ei ihan hirveesti tule liikuttua.

Ostin tuossa muutama tovi sitten Stikkelle FB'n kirpparilta kolmipalakuolaimet litteällä keskiosalla. Myyjän mukaan kuolaimet olivat suht ohuet tai ainakin semmoiset normaalit ja keskiosa on litteä. Joo. Paketista paljastui paksuhkot, pyöreällä keskiosalla olevat kuolaimet. Noh, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Olin tallilla ennen vuokraajaa, mutta koska olimme liikkeellä suht myöhään näin Suomen kes.. talviolosuhteisiin nähden, päätin, että lähdemme ensin ajamaan, ja vasta sitten siivotaan karsinat. Ajokamoja kaivellessani silmäni osuivat Axun omistajalta saamiini ravisuitsiin ja ohuisiin viiksinivelkuolaimiin. Vielä kun nopealla vertailulla kuolaimet olivat samanpituiset kuin ne uudet kolmipalat, totesin itsekseni, että hitsi vie, nämähän mä sille heposelle suuhun lykkään, ainakin kokeilen mitä se sanoo. Ja kyllä se tykkäsikin. Kuolaimet suuhun, poskihihnojen kiristys ja asettelu, Stikke vähän mäkelsi kuolainta ja sitten suu asettui. Vuokraajan kanssa katsottiin hoomoilasina ensin toisiamme, sitten Stikkeä (joka siis edelleen seisoi korvat lurpallaan suu kiinni tylsistyneen näköisenä) ja vielä kerran toisiamme, että voiko tämä olla tottakaan. Stikke hyväksyi _nivel_kuolaimen näin hyvin. Omistajansa mukaan nivel kuulemma tökkää ruunahepoisen kitalakeen ikävästi ja sen takia se ei niveliä hyväksy. Noh. Ihan miten vaan. Kärryt saatiin hyvin perään, mutta se kyytiinnousu. Tänään oli taas semmoinen päivä, että Stikke ei olisi millään malttanut seistä paikallaan ja malttaa, että kuski ja kyytiläinen ehtivät mukaan, vaan ruunimus olisi mielellään tehnyt lenkin ihan issekseen. Tehtiin siis patentti, minä heitin ohjat vuokraajalle ja talutin Stikkeä pienen matkan pois pihasta, siihen seis ja minä kyytiin. Meni paljon jouhevammin. Mikähän siinä on, että pihasta on aina niin jumalaton kiire pois, mutta sitten voidaan seistä vaikka maailman tappiin.

Pakkasesta johtuen viriteltiin Stikken toinen ratsastusloimi sille ajoloimeksi.

Kyllä taas lenkillä huomasi, että Riitta ei ollut mukana. Uskomaton tuuri autojen suhteen ei jatkunut ja tienylityspaikalla autoja tuli molemmista suunnista. Päästiin kuitenkin ihan hyvin yli, mitä nyt Stikke löi kapuloita rattaisiin ja yritti jatkaa asvalttitietä pitkin, sen sijaan että olisi mennyt suoraan yli. Utelias pieni Nenäapina, aina etsimässä uusia juttuja ja reittejä :) Lenkki jatkui hyvissä merkeissä, Stikke tykkäsi mennä, mutta ei ollut taaskaan mitenkään ylivirtavan oloinen. Ensimmäisellä ravipätkällä sain taas keräillä leukaa mukaani (onneksi tippui kärryn pohjalle eikä tielle). Stikke mennä jolkotteli korvat pystyssä rentoa ravia, ei edes yrittänyt kiihdyttää kiitoraviin ja pidätteet menivät läpi laakista. Hevonen, jota oli ennen ajettava aina ohjat tuntumalla ja pidätteitä sai antaa melkein heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Ohhoh. Ravattiinkin sitten melko pitkä pätkä Stikken pärskiessä onnellisena. Tänttäränttätää-suoralla sanoin vuokraajalle, että ottaa paniikkinarusta kiinni, annan Stikken päästellä. Ja kyllä se päästelikin. Kiihdytti ihan itse semireippaalle kiitoraville ja mennä kauhoi etiäpäin, nättiä, irtonaista ja hallittavissa olevaa ravia. Jarrutusmatka oli pitkähkö, mutta Stikke selkeästi alkoi hidastamaan heti kun sitä pyysin. Laukkamäkikin mentiin erittäin nättiä ja hallittua laukkaa, sain jopa ohjata Stikkeä, eikä nyt menty todellakaan meiningillä "pidä tiukasti kiinni mamma, nyt tehdään laukkamäen vauhtienkka!"

Nenäapinan kehupuhelu Riitalle, Nenis itse etsii herkkuja

Autotielle tultaessa hyvä tuuri jatkui, ja autoa tuli kuin pipoa. Tajuton ruuhka noinkin korvessa... Päästiin kuitenkin tielle hyvään väliin (tai niinhän sitä vois kuvitella) ja ajattelin kaiken menevän hyvin, kunnes.. Siinä perhanan mäessä tuli _taas_ auto vastaan. Keskellä tietä ja yhtään hidastamatta, tottakai. Joo, ei se autoilija näe mäen taakse, mutta siinä kohtaa kun hän näki tien laidassa olevan hevosen (vai onko oikeasti iso, heijastin/huomioloimella varustettu ja kärryjä perässään vetävä hevonen niin pieni kohde, ettei sitä näe siitä puolentoista-kahden metrin päästä?) niin jalka pois kaasulta ja varovainen jarrutus. Mutta ei. Stikken reaktio oli pyöritellä korviaan ja vilautella silmänvalkuaisiaan, eikä se tuntunut oikein osaavan päättää, että lähtiskö tästä nyt ojaan, vai pitääkö tuota pelästyä ollenkaan, vai mitäs tässä tekis. Päätin siis Stikken puolesta ja maiskutin sitä eteenpäin, ajatuksena, että lähde vaikka täysiä, mutta lähde eteenpäin. Stikke marssi hienosti autosta ohi, eikä edes kiihdyttänyt vauhtia. Hieno! Tallitiellä sain loistavan idean, ja pyysin vuokraajaa kuvaamaan pienen pätkän videota meidän ravilönköttelystämme. Ja ai että miten hienosti Stikke taas meni! Kiihdytti ihan itsekseen, mutta antoi suht hyvin kiinni kuitenkin. Hieno, hieno Stikke, olen niin ylpeä ruunanrupsukasta.

Kuikelo :D

Tallilla tallinpitäjä olikin ulkona, samoin kuin Sonja ja tallinpitäjän ystävä. Olivat kuulemma lähdössä ratsastamaan. Tallinpitäjän silmät levisivät kun hän näki Stikken ja komensipa tuo tuimasti iskemään sille kuivatusloimen niskaan, melassivettä nenän eteen ja tämän jälkeen heinää naamariin. Itsehän nousin tässä vaiheessa vasta kärryiltä ja hieman hölmistyneenä tokaisin vain että juujuu. Komentelun syykin selvisin kun aloin irroittelemaan Stikkeä valjaista, sehän oli kaulastaan aivan märkä! Osa siitä oli toki huurretta, joka oli nyt sulanut kun hevonen ei enää liikkunut, mutta osa varmasti hikeä. Oho. Pitemmittä puheitta Stikke talliin ja villaviltti niskaan. Ehti se jalkoja kylmätessä ja melassivettä juottaessa kuivuakin jo senverta, että uskallettiin vuokraajan kanssa paiskoa se toppaloimi + alla villaloimi yhdistelmällä ulos ovesta heinille karsinoiden siivoamisen ajaksi. Sitten hepsut sisään, vedet ja heinät sisälle ja minä kotia kohti. Kiva heppapäivä, alkaa vissiin pikkuhiljaa löytyä yhteinen sävel mustan pörhöorhin kanssa <3 Kiitokset taas kuvista Icky :)

Tässä vielä se aiemmin mainittu video Stikken hölkkäilystä.