Koiramaista menoa tallilla

Sovimme jälleen treffit Vuokraaja #1:n kanssa tallille ja tämä oli tietenkin tapansa mukaan ollut etuajassa ja siivonnuut lähes kaiken. Poikkeavaa tässä kerrassa oli se, että sekä muhkutamma että Stikkujalka ovat jalkavaivaisia ja toipilaita, joten taluttaen liikumme toistaiseksi. Stikkujalkainen alkaa olla jo parempi, muhkulla kuuri jatkuu. Lisäksi meillä molemmilla oli koirat mukana. Minulla Veera ja vuokraajalla ihanainen maastonakki, Welsh corgi -tyttönen Cara. Veera ei ihan erityisesti pidä muista koirista. Ei nyt silmille käy, mutta jos toinen tulee liian lähelle niin näyttää hampaita ja murisee ja osoittaa kehonkielellään että häivy. Päästimme koirat irralleen, onhan siellä lääniä juosta karkuun jos pätkäjalka alkaa ahdistaa liiaksi. Mutta kuinka ollakaan, Veera ei näyttänyt yhtään nyrpeää naamaa, häntäkin heilui ja sitten alkoi jahtaa minua -leikki - Cara edellä, Veera perässä. Ooho, tuijotin suu auki ja olin että tuo ei voi olla minun koirani, eihän se ikinä leiki muiden koirien kanssa. Siellä ne nyt kuitenkin pelmusivat.

Ensin tervehditään

Sitten leikitään

Pyydystin ponin sisälle. Taas se yritti kerran sitä "en anna kiinni, lälläspöö" -pelleilyä, mutta antoi kuitenkin eikä tarvinut juosta puolta tuntia sen perässä ympäri tarhaa. Sitten muhku ja Stig narujen päähän ja lenkille. Koirat paineli jossakin pitkällä edessä ja me ihmis-hevos -yhdistelmät tulimme perässä. Hevosilla olisi kyllä menojalka vipattanut, ja vähän sieltä tuli hapanta ilmettä kun ei saanut kuin kävellä. Välillä koirat kävivät ilmoittautumassa ja pyörimässä hevosten jaloissa (josta ne ajettiin pois, muhku ei erityisemmin tykkää koirista ja saattaa kavio heilahtaa) ja välillä ne sukeltelivat lumessa. Tai Veera lähinnä taisi olla se sukeltaja.

Koirat edellä, vuokraaja #1 ja Stikke neuvottelevat kävelyvauhdista

Kotiin päin mennessä koirat ilmeisesti olivat juosseet jo ylimääräisen energiansa pois, koska ne pysyttelivät koko ajan lähistöllä eivätkä kirmanneet omaa vauhtiaan kaukana edellä. Tallilla hevosten jalkoihin laitettiin kylmäpussit ja koirat jätettiin ulkopuolelle, niillä ei ole talliin asiaa (omistajien tahto, ei tallinpitäjän). Oven takaa kuului silloin tällöin surkea "piip, päästä sisälle". Armoa ei tippunut, siellähän piipittivät. Julmia ihmisiä.

Stikke söi vuokraajan, jalat näkyy vielä :)

Yritin räpsiä kännykällä muutamia kuvia matkalla, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska linssin edessä oli koko ajan jonkun turpa "ei sulla mitään hyvää olis siinä?" Joku on sitten lievästi sanottuna utelias.... Lisäksi yritin saada kuvaa, jossa Veera taluttaa muhkutammaa, mutta ei koira malttanut kahta sekuntia pidempään pitää narua suussaan, joten sekin meni sitten vähän huijaamiseksi sen kuvan ottaminen ja laitoin narun kaulan ympäri.

Veera "taluttaa" muhveloa

Vuokraaja oli päästämässä Caraa autoonsa huilaamaan, kun neiti Veera syöksyi sinne ja kävi keräkaaliksi. Kun sille ehdotettiin, että ulos sieltä, niin se meni kuulemma vaan entistä tiukempaan kerään "piip, onko pakko? Väsyttää." Eihän sitä sitten raaskinut sieltä heittää ulos, joten molemmat koirat huilivat sulassa sovussa auton takapenkillä. Ennenkuulumatonta tuolta minun eläimeltäni. Olen yhä mykistynyt ihmetyksestä. Vitsailtiinkin siinä, että kun lähdetään niin toinen miettii jossakin vaiheessa matkaa, että "niin, mulla oli vissiin koirakin joskus..." ja toinen menee kotona kertomaan miehelleen hassusta sattumuksesta, jonka johdosta heillä on nyt kaksi koiraa, eh....heh...heh... haittakse? Muistimme kuitenkin jakaa auton sisällön keskenämme ennen lähtöä, kun pyysin heittämään sen keräkaalin ulos sieltä autosta vähän juoksentelemaan, että se olisi väsynyt myös kotimatkalla eikä riehuisi. Sillä kun on tuo kärsivällisyys vähän vähissä automatkoilla ja se tuppaa purkamaan vimmaansa mölyämällä ja "mupeltamalla" takapenkin suojana olevaa fleecevilttiä. Hampaat kiinni viltissä ja kauhea mökellys kuuluu (mitä siitä nyt vielä voi kuulua kun on suu täynnä vilttiä...)