Toinen ajokerta ja uusia vaatteita

Stikke kun viime ajokokeilulla hieman jännitti kärryjä vuosien takaisten huonojen kokemusten takia, niin päätettiin tehdä homma mahdollisimman kivaksi hevosen kannalta, eli turvan eteen kupillinen namipaloja (leipää) samalla kun kärryt asennettiin perään. No, hyvin meni, eihän se edes huomannut koko kärryjen laittoa. Taikaleipää, saa unohtamaan kaiken muun. :)

Itse ajaminen meni myöskin hyvin. Pari kertaa Stigu rikkoi ravin laukalle kun kärryt kolisivat perässä tai sitten sillä oli vain menohaluja, mene ja tiedä, mutta kuitenkin ihan rauhallisesti, ei mitään paniikinomaista hörheltämistä ollut. Myöskin raviin lähdöt oli rauhallisia alusta asti, kertaakaan ei tarvinnut ottaa uusiksi. Hieno mies.

Reissun jälkeen sovittelin Stikelle uusia vaatteita, jotka Horzelta tilattiin. Ensimmäisenä sovitettiin äärimiehekästä fleeceloimea. Koska Stikke on riittävän äijä pitämään myös vähän antimiehekkäitä varusteita, niin se sai sitten vaaleanpunaisen loimen itselleen. Loimi istuu kuin nenä päähän, 155cm kokoinen.

Lisäksi Sanni ehdottoman välttämättä halusi sille hankkia suorastaan futuristiset avaruusajan suojat, ja koska stikkujalkainen lämppärimme ansaitsee vain parasta laatua, sai se huimasta alennuksesta (-50% jopa) johtuen uudet jännesuojat. Kentucky Armadillo Aero Cadencet, jotka mainostekstin mukaan suunnilleen korjaavat katkenneet jänteet ja pienet haavaumatkin :P No, jos nuo eivät suojaa, niin ei sitten mitkään. Miksi sitten hankittiin ylipäätään suojat? Koska pinteleiden kääriminen on perseestä, ja me olemme laiskapaskoja, eipä siihen muuta syytä tarvittu. Ainiin, ja se alennus tietty. Ihan vahingossa näytti jopa siltä, että suojakin sopi kerrasta koipeen, eipä siis tarvitse lähetellä mitään takaisin, vau. Tosin tallinpitäjä ehkä aikoi pihistää supersuojat tammansa hyväksi, eli mikäli ne ovat eräänä päivänä kadonneet, tietää mistä etsiä :)

Ajolenkin jälkeen kävin vielä sen mainitun tammahevosen ratsastamassa. Virtaa oli kuin pienessä pitäjässä, se olisi halunnut vain laukkailla (siis normaalien alkutammailujen "ääää-ä, en liiku, et voi pakottaa" jälkeen). Koska tamma halusi, niin laukattiin sitten. Ja ei, meillä yleensä ei hevonen päätä mitä tehdään ja minne mennään, mutta voihan niiltäkin kysyä kantaa asiaan. Jos toinen haluaa päästellä, niin päästellään sitten. Tyytyväisenä tamma pörisikin pitkän laukkailupätkän jäljiltä.