Knääpiö ja Stikkujalka reissussa

Jaahas, on tullut aika kirjoittaa minun ensimmäinen blogipostaukseni, jännää. Elkää teilatko heti kättelyssä.

Elieli, mentiin eilettäin tallinpitäjän kanssa maastolenkille, ihan vain tallin lähimaastoon, koskapa pidemmälle reissulle ei tälläkertaa ollut aikaa. Tallinpitäjän ilme oli hieman huvittava, kun kerroin, että hän menee Stikellä ja minä hyppään hänen tammansa, Sonjan, kyytiin. Tallinpitäjä (tuttavallisemmin Knääpiö) on siis about 150cm pitkä sulka päässä ja Stiken säkä huitelee n. 170cm lukemissa, aikas epäsuhtainen pari siis, ainakin maastakäsin :D

Ensin kuitenkin napattiin Nemo sisälle, ponilla on ollut nyt epämääräisiä syöntivaikeuksia, ja eläinlääkäri veikkasi jotain tulehdusta, johon määrättiin penisilliinikuuri. Saas nähdä auttaako. Hevosten kuntoonlaitto meni hyvin, vaikkakin Sonja näytti siltä, että on aamulla kiskaissut kilon sitruunoita naamariin... Sonjalla on siis hyvin selkeät mielipiteet siitä, mitä hänen korkeudelleen saa, ja mitä ei saa tehdä, tälläkertaa harjaaminen oli ei saa tehdä-listauksen kärkipäässä. Onneksi minä en mielipiteitä hirveästi kysele (kun tiedän, että hevonen ei ole kipeä), joten Sonjakin joutui alistumaan kohtaloonsa.

Ensimmäinen etappi ratsastusreissullamme oli selkäännousu. Stikkehän seisoo selkäännoustessa paikallaan kuin puupökkelö, eikä haittaa vaikka kys. toimenpiteeseen kuluu aikaa, ja olen sitä tästä tallinpitäjälle kehunutkin. Juu.. Tänään olikin sitten semmoinen päivä, että Stikke pelkäsi selkäännousujakkaraa, eikä seissyt hetkeäkään paikoillaan. Ihanaa, kiitos Stikke. Knääpiö pääsi kuitenkin kyytiin, ja sittenhän se "ralli" alkoi. Stikke alkoi siis pyöriä, pakitella, heilua ja tehdä kaikkensa, että matka alkaisi mahdollisimman nopeasti. Knääpiö ilmoittikin, että täähän alkaa lupaavasti ja että hän taluttaa kohta koko lenkin taikka sitten vaihdetaan hevosia :D Sonja taas oli epänormaali itsensä, ja seisoi täysin paikallaan koko satulavyönkiristämisselkäännousujalustimensäätöoperaation ajan. Hieno tamma <3 :)

Reissu jatkui ja Stikkekin rauhoittui kun pääsi lenkille, eikä joutunut enää odottamaan tallin pihassa toistakin ratsukkoa :D Matka meni ihan hyvin, Knääpiökin tykkäsi Stikestä kauheasti ja halusi sitten kokeilla ravia. Noo, ravataan, vaikka Sonja oli kuin tulisilla hiilillä ja olisi halunnut vain mennämennämennä.. Ravaamisesta ei tosiaan tullut yhtään mitään, koska Sonja päätti, että nyt mennään täysiiiiiiiii ja painoi Stikestä laukalla ohi. Tämmöinen pelihän ei meillä vetele, ja vedinkin Sonjan ympyrälle ja seis. Sonjaahan ei ohjista kiskomalla pysäytetä, vaan tamma alkaa katsomaan yläkautta silmiin ja pistää vain kovempaa kaviota toisen eteen, ympyrälle seis on siis se pysäytyskeino, jos tamma lähtee "hallitsemattomasti" rynnimään, kuten nyt kävikin. Jatkettiin matkaa siis käynnissä, ja huomasin jo vakilaukkapätkää lähestyttäessä, että Sonjan kierrokset nousevat vähän turhankin paljon ja päätin sitten tulla alas taluttamaan. Tallinpitäjä oli sitä mieltä, että Sonja ei pysy lapasessa, jos hän haluaisi vähän Stikellä ravata eteenpäin, mutta suostui kokeilemaan, kun lupasin vaikka roikkua väkisin kiinni Sonjassa. Hyvinhän se meni, Sonjaparka ei ensin vain ymmärtänyt, että poikittamalla taluttajan eteen, matka ei todellakaan jatku, vaan täytyy pitää nenä menosuuntaan :D Ihana höpsö tamma <3 Loppumatka talutettiinkin hevosia, koskapa Stikke ei suostunut menemään ojan pohjalle, jotta kumpikaan meistä olisi päässyt kaivonkannen päältä selkään (oja siis abt 20cm syvä, ei siis mikään metrinen monttu) ja Sonjan selkää ei viitsi rasittaa hyppimällä maastakäsin selkään. Tulipahan kuntoiltua, hyvä vaan! :)

Vastoinkäymiset jatkuivat tallilla.. Vesiletku oli jäässä ja Stiken kylmäyspussukka oli niinikään umpijäässä. Jee. Ei siis kylmätty jalkoja sen enempää, kuin mitä linimentillä pystyi. Pitää käydä apteekista napsimassa ensihätään IcePowerin kylmäysgeelipussukka tai kaksi ja ostaa sitten ihan kunnon kylmäyssuojat. Stiken jalat tosin olivat ihan viileät, vaikka yleensä pientä lämpöä on ollut lenkin pituudesta huolimatta. Haluaisin uskoa, että tämä on uusien suojien jäähdytystehosta johtuvaa, mutta aika näyttää. Huomasin myös samalla, että suojat olivat ihan hyvä ostos, sillä Stikke hivuttaa etusiaan :( Hyvin vähän, mutta kuitenkin. Voi toki olla, että alkumatkan "tikiti tikiti tikiti, mennäänjo!" käynnillä on jotain osuutta asiaan.

Kello oli vasta kuusi, mutta Nemon klinikkakäynnin takia, kaikki hepat jäivät jo sisään ihmettelemään. Toki Sti ja Sonja saivat heinää eteensä, etteivät joudu ihan tylsistyneinä vain hengaamaan, iltaruuat kun tulevat vähän päivästä riippuen klo 20-22 aikoihin.

Knääpiön kommentit Stikestä oli, että ruunahan on aivan ihana ratsastaa kunhan se rauhoittuu ja ravi on ihanan matkaavoittavaa ja helppo keventää, jee. Lupasi siis käydä toistekin selässä :)

Pahoitteluni kuvattomasta postauksesta, koitan ensikerralla muistaa nappailla myös kuvia heppasista!