Mokattomat mokkapalat

Minä en ole leipuri. Leipominen on vaan niin jotakin, joka menee minulta yli hilseen ja lopputulos on sen mukaista. Joskus yläasteella oli köksän tunnilla tehtävänä leipoa kotona pullaa/sämpylää. Tulihan niistä juu pullia, sieltä saattoi ehkä unohtua pari pikkujuttua, jonka ansiosta pullista tuli kivikovia. Ja koska en halunnut niihin katkoa hampaitani, vein pullat naapurin hevosille, niille kelpaa kovettuneet pullat - niin luulin. Hevoset innoissaan hamusivat pullat suuhun vain räkiäkseen ne pois. Kiitti vaan, minun pullani eivät edes hevosille kelvanneet. Tästä viisastuneena en enää leiponut. Lätyt ja pannukakku sujuu, muu ei.

Erään kerran Sanni sitten puolipakotti minut tekemään kanssaan mokkapaloja. Ihan hyviä niistä tuli, kun suuri leipurimestari seisoi vieressä vahtimassa mitä minä teen ja oli oitis paikkaamassa kun tunariminä alkoi säheltää jotakin. Ne olisi varmasti minusta olleet parempiakin, mutta koska niissä oli kahvia (kuten toki asiaan kuuluu, mutta minä inhoan kahvia) arvosanaksi tuli vain "ihan hyvä".

Tästä rohkaistuneena uskaltauduin kokeilemaan näin vuosien (eli noin 15 vuoden) jälkeen leipomaan ihan itse ilman kokenutta valvovaa silmäparia. Tiedossa siis mokattomat mokkapalat. Mokattomat siksi, ettei niissä ole kahvia, mutta mokattomia (lue: ilman mokia) niistä ei tullut - yllättäen, kun minä olin asialla.

Pohjan teko meni ihan hyvin siihen asti, kunnes se meni uuniin. Siis ohjeessa lukee 15min uunissa, niin miten ihmeessä mä olen onnistunut lukemaan sen että 30min???? Torttunen oli siis puoli tuntia uunissa, no, tulipahan ainakin kypsää. Ei sentäs palanut, vaikka en olisi siitäkään ollut kovin yllättynyt. Okei, se oli ehkä tavallista ruskeampi ja kamalan paksu, mutta ehkä se ei haittaa.... kai.

Kuorrute sen sijaan ei mennyt Strömsötä päinkään. Minulla oli ohje, jossa kaikkia aineksia, paitsi pölysokeria, oli liian vähän. Siis puolet liian vähän. Tai pölysokeria puolet liikaa, miten vaan. Mistäs minä olisin tiennyt, että kun ohjeessa lukee 1pkt pölysokeria, että niitä on eri kokoisia, varsinkaan kun ei meidän tuppukylän ääsmarketissa myydä kuin puolen kilon paketteja. Iloisesti siis hölväsin koko puoli kiloa sinne niin ja ihmettelin että melko rakeista settiä pukkaa... Eikä asiaa helpottanut myöskään se, että mittasin kaakaot ruokalusikalla, johon ei mahdu kuin lirun verran nestemäistä tavaraa, sen sijaan että olisin käyttänyt reunallista leivontamittaa. Noo, ensi kerralla ehkä muistan tämän. Siispä lisää kaakaota, lusikallinen, toinen ja ääh, laitetaan ne loputkin... hups, taisi mennä liikaa. Aavistuksen turhan juoksevaa siitä tuli, mutta ei se varmaan makuun vaikuta. Oli vaan himppasen hankaluuksia levittää sitä, kun se kuorrute juoksenteli ihan omiin nimiinsä sen ylipaksun ja keskeltä pullean pohjan päältä villisti kohti reunoja ja leivinpaperista ohi. Lääpällä sitä yritin sitten vähän ohjailla myös kulmiin päin ja äkkiä strösselit päälle ja jääkaappiin hyhmettymään.

Jännityksellä odotan, miltä tämä tuotos maistuu. Otin sen äskettäin hetkeksi pois jääkaapista ja vaihdoin matalareunaiselle pellille samalla napaten kuvan. Leivinpaperin reunoilla näkyy ohijuosseet kuorrutteet.

Notes to myself: 1) lue ne ohjeet 2) tarkasta, onko paketteja erikokoisia jos ohjeessa lukee "1pkt" ja 3) kysy viisaammilta neuvoa ennenkuin alat soheltaa mitään itse.

Jälkimainingit: hyvää on, pohja vähän pääsi kuivahtamaan (mistähän ihmeestä johtuu? Ei ainakaan siitä että oli tupla-ajan uunissa, ei voi johtua siitä) ja koirakin tykkäsi sekä pummi lisää (ei saanut).