Toinen on joukosta poissa

Nyt (tai oikeastaan perjantaina 20.2.2015) tapahtui sitten se, mitä olemme tässä jo tovin Riitan, tallinpitäjän sekä Ickyn (ja tietty muun talliporukan) kanssa pelänneet. Suuren punaisen muhkutamman kilometrit tulivat nyt täyteen, ja tämä oli se päivä, kun Muhku von Muffelsson siirtyi laukkailemaan vihreämmille laitumille. Tässä vielä kuvapläjäys viimeiseltä kuvauskeikaltamme.

RIP Soja "Sonja" Hyvää matkaa suuri punainen ja kiitos kaikesta <3

The End/Yksi on joukosta poissa

Se loppui sitten siihen. Stiken ylläpito nimittäin. Samoin tämän blogin elämä, muhkumausteissa ei ole paljon kerrottavaa pelkästään.

Tämä tuli vähän yllätyksenä itse kullekin, mutta tähän johti monet eri asiat ja näkemyserot asioihin.

Ylläoleva siis Riitan kynästä, loput Sannin näppäimistöltä. Niin. Pohdimme Riitan kanssa jo pitkään, mitä kirjoittaisimme blogiin Stikkeilyn loppumisesta. Kertoisimmeko oman näkökantamme asioihin, joka ei välttämättä, suorasanaisia ihmisiä kun olemme, kaikkia miellytä. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että ne, joiden tarvitsee tietää, voivat kysyä asiasta meiltä henkilökohtaisesti, eikä Stiken ylläpidon loppumisen syitä aleta sen kummemmin täällä rääpimään. Blogi jää olemaan, muistutuksena niistä hauskoista hetkistä, jotka saimme viettää ihanan mustan ruunan kanssa. Kiitos Stikke, olet hieno poika. Tuleeko blogiin enää täytettä? Siitä en tiedä, saatanpa joskus kirjottaa sanasen tai kaksi, jos Axun kanssa on ollut oikein hauskaa, tai on jotakin muuta tähdellistä asiaa. Pidetään lippu korkealla, näihin kuviin ja tunnelmiin :)

Koiramaista menoa tallilla

Sovimme jälleen treffit Vuokraaja #1:n kanssa tallille ja tämä oli tietenkin tapansa mukaan ollut etuajassa ja siivonnuut lähes kaiken. Poikkeavaa tässä kerrassa oli se, että sekä muhkutamma että Stikkujalka ovat jalkavaivaisia ja toipilaita, joten taluttaen liikumme toistaiseksi. Stikkujalkainen alkaa olla jo parempi, muhkulla kuuri jatkuu. Lisäksi meillä molemmilla oli koirat mukana. Minulla Veera ja vuokraajalla ihanainen maastonakki, Welsh corgi -tyttönen Cara. Veera ei ihan erityisesti pidä muista koirista. Ei nyt silmille käy, mutta jos toinen tulee liian lähelle niin näyttää hampaita ja murisee ja osoittaa kehonkielellään että häivy. Päästimme koirat irralleen, onhan siellä lääniä juosta karkuun jos pätkäjalka alkaa ahdistaa liiaksi. Mutta kuinka ollakaan, Veera ei näyttänyt yhtään nyrpeää naamaa, häntäkin heilui ja sitten alkoi jahtaa minua -leikki - Cara edellä, Veera perässä. Ooho, tuijotin suu auki ja olin että tuo ei voi olla minun koirani, eihän se ikinä leiki muiden koirien kanssa. Siellä ne nyt kuitenkin pelmusivat.

Ensin tervehditään

Sitten leikitään

Pyydystin ponin sisälle. Taas se yritti kerran sitä "en anna kiinni, lälläspöö" -pelleilyä, mutta antoi kuitenkin eikä tarvinut juosta puolta tuntia sen perässä ympäri tarhaa. Sitten muhku ja Stig narujen päähän ja lenkille. Koirat paineli jossakin pitkällä edessä ja me ihmis-hevos -yhdistelmät tulimme perässä. Hevosilla olisi kyllä menojalka vipattanut, ja vähän sieltä tuli hapanta ilmettä kun ei saanut kuin kävellä. Välillä koirat kävivät ilmoittautumassa ja pyörimässä hevosten jaloissa (josta ne ajettiin pois, muhku ei erityisemmin tykkää koirista ja saattaa kavio heilahtaa) ja välillä ne sukeltelivat lumessa. Tai Veera lähinnä taisi olla se sukeltaja.

Koirat edellä, vuokraaja #1 ja Stikke neuvottelevat kävelyvauhdista

Kotiin päin mennessä koirat ilmeisesti olivat juosseet jo ylimääräisen energiansa pois, koska ne pysyttelivät koko ajan lähistöllä eivätkä kirmanneet omaa vauhtiaan kaukana edellä. Tallilla hevosten jalkoihin laitettiin kylmäpussit ja koirat jätettiin ulkopuolelle, niillä ei ole talliin asiaa (omistajien tahto, ei tallinpitäjän). Oven takaa kuului silloin tällöin surkea "piip, päästä sisälle". Armoa ei tippunut, siellähän piipittivät. Julmia ihmisiä.

Stikke söi vuokraajan, jalat näkyy vielä :)

Yritin räpsiä kännykällä muutamia kuvia matkalla, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska linssin edessä oli koko ajan jonkun turpa "ei sulla mitään hyvää olis siinä?" Joku on sitten lievästi sanottuna utelias.... Lisäksi yritin saada kuvaa, jossa Veera taluttaa muhkutammaa, mutta ei koira malttanut kahta sekuntia pidempään pitää narua suussaan, joten sekin meni sitten vähän huijaamiseksi sen kuvan ottaminen ja laitoin narun kaulan ympäri.

Veera "taluttaa" muhveloa

Vuokraaja oli päästämässä Caraa autoonsa huilaamaan, kun neiti Veera syöksyi sinne ja kävi keräkaaliksi. Kun sille ehdotettiin, että ulos sieltä, niin se meni kuulemma vaan entistä tiukempaan kerään "piip, onko pakko? Väsyttää." Eihän sitä sitten raaskinut sieltä heittää ulos, joten molemmat koirat huilivat sulassa sovussa auton takapenkillä. Ennenkuulumatonta tuolta minun eläimeltäni. Olen yhä mykistynyt ihmetyksestä. Vitsailtiinkin siinä, että kun lähdetään niin toinen miettii jossakin vaiheessa matkaa, että "niin, mulla oli vissiin koirakin joskus..." ja toinen menee kotona kertomaan miehelleen hassusta sattumuksesta, jonka johdosta heillä on nyt kaksi koiraa, eh....heh...heh... haittakse? Muistimme kuitenkin jakaa auton sisällön keskenämme ennen lähtöä, kun pyysin heittämään sen keräkaalin ulos sieltä autosta vähän juoksentelemaan, että se olisi väsynyt myös kotimatkalla eikä riehuisi. Sillä kun on tuo kärsivällisyys vähän vähissä automatkoilla ja se tuppaa purkamaan vimmaansa mölyämällä ja "mupeltamalla" takapenkin suojana olevaa fleecevilttiä. Hampaat kiinni viltissä ja kauhea mökellys kuuluu (mitä siitä nyt vielä voi kuulua kun on suu täynnä vilttiä...)

Joskus menee vähän enemmän pieleen

Jeps.. Eli, tilanne on nyt tällä hetkellä se, että Stikken tallin kahdesta hevosesta ja yhdestä ponista, tasan se yksi poni on käyttökunnossa. Sonjalla on etunen vähän sökönä ja Stikkellä oikeastaan kaikki jalat. Jaloissa on nestettä ja Stikke laahaa oikeaa takastaan. Saikkuillaan nyt sitten ensi viikon lauantaihin saakka, jolloin lyön poitsulle kärryt perään ja lähden käyntilenkille, jonka jälkeen katsotaan, mitä tehdään. Ell ollaan oltu yhteyksissä ja Stikkellä on nyt kipulääkekuuri (meni nurin pellolla liinan päässä vuokraajan kanssa höntsäillessään), ja on tänään kuulemma ollut paremmassa kuosissa, iloisempi ja oma itsensä. Maasta se pienikin ponnistaa :) Yritän päivittää blogia Axun kuulumisilla, se kun on *koputtaa puuta* toistaiseksi vielä kunnossa. Palaillaan :)

Kärryillä taas kerran

Tänään oli minun Stikkepäiväni piiiiitkästä aikaa. Jouduin ihan itse sen liikuttamaan, aikamala. No, halusin päästä helpolla, joten laitoin pollen kärrien eteen. Sillä aika kun kärryjen renkaisiin laitettiin kompuralla lisää ilmaa, Stikke pöhisi ja puhisi käytävällä MITÄ ihmeen kamaluuksia ulkona tapahtuu?! Se seisoi ja tuijotti ovea ja tuhisi kauhuissaan. Hölmö eläin. :)

Ulkona pörisee ja suhisee jokin kamala juttu

Sillä aikaa kun kärrynrenkaita ilmattiin, minä kiroilin valjaiden kanssa. Joka ainoa remmi ja hihna roikkui valtoimenaan ja ohjat kiinni siloissa ja kaikki luonnollisestikin umpisolmussa, ärrrrkele. Tallinpitäjälle pärräsin ja Sannillekin laitoin kiukkuista viestiä että KUKA KURJA...?! Syyt vieritettiin vuokraajan niskoille, mutta Sanni otti lopullisen vastuun kuitenkin, kun ei ollut huomannut tarkistaa asiaa, vuokraaja kun ei oikein valjashommia hallitse. No, kukaan ei kai kuollut tämän johdosta, joten annettakoon tämän kerran anteeksi :) Lopulta ne kärryt oli ilmattu ja hevonen valjastettu ja saateltu kärrien eteen, joten matka voi alkaa. Lähdettiin tekemään ihan uusi lenkki, mitä ei ollakaan ennen käyty. Siellä Stikkellä oli pari hyyyyvin jännää paikkaa, jossa ei vaan pystynyt jatkamaan matkaa. Mm. roskapönttö huuteli rumia tien vieressä ja jouduin taluttamaan vapisevan hevosen ohi. Pari kertaa se heitti ympäri eipysty! Mutta minä tiukasti annoin suunnan ja käskyn eteen! niin taas päästiin yhteisymmärryksessä jatkamaan. Muutamaa ihmeellistä puupinoa ja muuta romukasaa se tuijotteli, mutta ne oli vain tuijotuksen arvoisia, ei aiheuttanut pömeleitä. Jokainen tienylitys, joita äkkiä laskettuna taisi olla viisi, meni perus Riitantuurilla, eli ei autoja, jee. Koko lenkin aikana kaksi kertaa tuli auto takaapäin ohi, mutta Stikke niistä viis välitti, vaikka oli hyvinkin kapea ohituskohta.

KATTOKAA! Minä, joka jyrkästi vastustan
kaiken muun värisiä heijastinkamoja kuin
keltaisia, puin oranssin heijastinpeiton
Stiken päälle!

Lenkin jälkeen peittelin hionneen Stiken muhkutammalta lainaamallani isolla loimella, joka ylettyy korvista hännänjuureen ja juotin vähän melassivettä. Voi että kun se ryysti ämpäristä niin että pyörre kävi ja nuoli vielä pohjankin. Taisi olla hyvää... :)

Ainiin, ja saimme Vuokraaja #1:n lisäksi vielä toisenkin vuokraajan #2 remmiin mukaan. Vuokraaja #2 asuu ihan tallin liepeillä, joten ei tule pitkää matkaa kulkea. Jee, nyt saa kaakkeroinen liikkua niin paljon kuin sielu sietää, ei tarvitse enää murehtia ylimääräisistä vapaapäivistä ja pöllövirran kehittymisestä korvien väliin.

Melassiveden ryystämistä